Ovatko journalistit ja kaupungin päättäjät lukeneet taannoin julkaisemani blogin Kaksipyöräisestä eliitistä, vai oliko vain kesän villiinnyttämä, koloistaan esille tullut pyöräilyparhaimmisto holtittomine käytöksineen tuonut esille tarpeen kirjoittaa aiheesta – tosin eri näkökulmasta kuin minä.
Helsingin Sanomat otti asian esiin eilisessä pääkirjoituksessaan Kaupunkisuunnittelussa on keksittävä pyörä uudestaan.
Siinä viitattiin jo aiemmin uutisoituun Carlos Lamuela Ortan väitöskirjatutkimuksekseen, joka osoitti, että Helsingissä pyöräily on vähenemässä. Tutkimuksessaan Orta kertoo HS:n tietojen mukaan, ”että pyöräilyinvestointien edistämisessä on kyse enemmän politiikasta ja poliittisesta puheesta kuin aidosta ilmastopolitiikasta.”
Niinpä niin. Huokaisen syvään. Taas ovat idealistit olleet asialla ja hurmoshenkisesti halunneet edistää yhtä liikennöimismuotoa. Ja kuin sattumalta se on pyöräily, tuo Vihreiden lempilapsi.
Mutta kuinkas kävikään? Miljoonien sijoittamisen (vai tuhlaamisen?) jälkeen pyöräilyn osuus liikennesuoritteesta ei olekaan kasvanut konsulttien sopivasti esittämiin, idealistien haluamiin 15-20 prosenttiin vaan pudonnut kesäaikaan 7 prosenttiin, talvesta nyt puhumattakaan.
Mitä tehdä? Ruusuinen kaksipyörätulevaisuus uhkaa näivettyä.
Nyt koetellaan idealismia. Nettikeskustelussa näin jo kommentteja siitä, että tutkimus ei kerro totuutta jne jne. Idealistin tunnistaa siitä, että hän ei pysty nielemään faktaa, joka on vastaan hänen haavepohjalta kehittämiään ideoita.
Saattaa siis olla hyvin niin, että sijoitetaan taas lisää miljoonia ja ahdistetaan autoilua entisestään.
Ehkä ymmärrys lisääntyy edes päättäjäportaassa, ja toimitaan asiapohjalta, esimerkiksi siten kuin HS:n artikkelissa vihjataan: investoidaan julkiseen liikenteeseen ja edistetään sähköautoiluun siirtymistä. Autoilu saisi sitten pysyä vihan kohteena kuten ennenkin. Voitto sekin idealisteille.
Tuosta viimeisestä ideasta, sähköautoilusta, muuten keskustelin joitakin vuosia sitten erään Vihreiden kaupunginvaltuutetun kanssa. Hän paasasi – tietenkin – autoilun saasteista ja muusta pahasta. Kysyin: - Mutta miten sitten kun siirrytään sähköautoihin, oletko sitten eri mieltä?
Hän mietti pari sekuntia ja vastasi sitten: - Ei se auta, auto on joka tapauksessa kaikkein energiatehottomin ihmistenkuljetusmuoto.
En jatkanut keskustelua, mutta olin jo kysyä: - Entä jos kansalaiset ovat eri mieltä asiasta?
Realismia on sekin, että kuuntelee paitsi tutkimuksia niin myös ihmisten mielipiteitä.
--
Pienenä mainintana vielä se, että nyt pohditaan myös miten selvittää Helsingin keskeisellä paikalla, Musiikkitalon ja Oodi-kirjaston välissä olevaa pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden vaarallista sekamelskaa. Ratkaisuajatuksia on esitetty.
Erästä en ole nähnyt esitettävän, joten esitän sen nyt tässä omanani: ”Pyöräilijöille 10 km/h nopeusrajoitus vaarallisissa kohdissa ja rajoituksen tiukka valvonta”. Viittaan taannoiseen blogiini: oikeus pyöräillä ei tarkoita oikeutta pyöräillä millä tahansa nopeudella missä ja milloin tahansa.
]]>
