Muutto tehty. Eilen saatiin kavereitten kanssa tavarat tänne uuteen ihanaan yksiööni, ja fiilis on ainakin toistaiseksi aika hyvä. Hiukan haikea tosin. Mutta pääosin onnellinen. Elämä on juuri nyt helvetin kiireistä, tentit painaa, harkkatyöt on kesken, pikkujouluja on vaikka muille jakaa... Puuh. Ei ole oikein ennättänyt vaan istua ja rauhottua. Ehkä tammikuussa? Hiljenen nyt varmaankin viikoksi tai kahdeksi.

Flunssa alkaa helpottaa,onneksi! En muista milloin olisin viimeksi ollut näin pitkään kipeänä. Nyt vielä kerään tämän illan voimia,että jaksan ensi viikon olla ahkerana sekä koulussa, että kotona. Pakkaaminen on perseestä. Tänään kävin siskon luona syömässä, ja sain kaikenlaista mukaani sieltä. Iittalan laseja, paistinpannun, kulhon.. Enää puuttuu vaan lautaset! (Omistan tasan kaksi muumilautasta, tällaiset;)

               


Noista ei paljon muuta kun soppaa kiskota.. Toivottavasti joulupukki muistaa minua kunnon lautasilla. Ulkona on hirveä myrsky, joten tänään ei harmita olla neljän seinän sisällä! Muutenkin olo on suht seesteinen. Muutto jännittää ja en malttaisi oikein odottaa. Ja myös huolestuttaa, koska lain mukaan edellisen vuokralaisen tarvitsee olla ulkona asunnosta vasta maanantaina (1.12) klo 12.00. MUTTA.. Minä OLETAN että se tyttönen muuttaa siitä jo lauantaina, että saisin kamat sunnuntaina sisään. Oletan.. Ainakin kun kävin silloin asuntoa katsomassa, niin suurin osa tavaroista oli jo pakattu, joten kai hänellä on kiire muuttaa poikaystävänsä kanssa (vuokraisäntä kertoi) yhteen. Näin ainakin kovasti toivon. Vuokraisäntä lupasi tällä viikolla soitella.. Hermostuttaa! Toivottavasti kaikki kuitenkin menisi hyvin..

Toinen mikä aiheuttaa pientä hermostuksen aiheutta on yllättäen taas vanhempani. Isä oli eilen paiskonut äitiä seinille niin, että äidin piti lääkärille lähteä. Hilpeää. Perjantaina menen käymään äidin luona, ja lauantaina sitten takaisin. Perkeleellinen kiire tulee kun on muutto sitten sunnuntaina, mutta haluan varmistaa,että äiti on edes suh ok..

Mut hei, ellokselta tilaamani paita saapui perjantaina. AIVAN IHANA!

                                      

Ei, en ole kuollut,enkä vaipunut sängyn pohjalle masentuneena repimään ranteitani auki,enkä myöskään ole ollut nauttimassa "sinkkuelämästäni". Olen flunssassa. Joka on yllättävän sitkeä, ja saattaa paljastua "mononukleoosiksi", tunnetaan myös pusutautina. Eräs ystävistäni sairastaa samaista tautia, ja pöpöthän leviää helposti. Toivotaan, että olisin säästynyt siltä. Flunssa hiukan vaikeuttaa juoksevien asioiden hoitamista. En ole tehnyt elisalle muuttoilmoitusta laajakaistalleni. (Siis jumalauta,sitä ei vissiin voi tehdä netissä??!! En ainakaan löytänyt sellaista vaihtoehtoa! "helposti ja nopeasti" my ass..) Ja kun koitin soittaa, sain jonotella langoilla n. puoli tuntia kunnes hermostuin. Eli menen käymään. Joko tänään tai huomenna. Raahaan nuhaisen olemukseni sinne ja toivottavasti tartutan kaikki. Hähää. Kelan laput sain sentään tänään menemään Joosen mukana, että toivottavasti ne käsittelee olosuhdemuutoksen nopeasti, etten jää puille paljaille ensi kuussa..

Joosen kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä, vaikkakin on molemmille hankala tilanne asua vielä vähä yli viikko saman katon alla. Mutta ihan hyvin ollaan selvitty. Joose tosin on viikonloput ollut nyt poissa, eikä viikollakaan oikein näy. Mutta enivei. Porukat ja siskokin otti uutisen yllättävän hyvin. Muuttoauto on hommattu,ja kaverit tulevat auttamaan muutossa. En voi muuta sanoa, kun että olen helvetin onnekas kun omistan noin paljon ihania ystäviä. Nyt taas huomaa niiden tärkeyden.

Mitäs muuta. Koitan aloittaa tavaroideni pakkailun tästä hiljalleen, kunhan vähän parannun. Tuntuu pahalta, mutta.. No. Minkäs teet. Sitä saa mitä tilaa.
Ulkona on lunta! <3 Mikä toisaalta ottaa päähän koska itse pitää olla sisällä... Saatanan flunssa. Kuole. Perjantaita kaikille.

Sain asunnon. Eilen kävin katsomassa ja kirjoitin samantien vuokrasopimuksen. Oli aika hintava yksiö, mutta suhteellisen iso ja hyvässä kunnossa. Ihastuin. Eikä ole kaukanakaan. Joulukuun ensimmäinen päivä pääsisi muuttamaan, joten tässä vielä muutama hikinen viikko pitäisi Joosen kanssa samassa kämpässä viettää. Luulenpa että pakkaan reppuni ensi viikolla (viikonlopun olen yksin täällä) ja alan kiertämään kavereitten sohvia. Kaikkea pitäisi muistaa tehdä ja ostaa. Pelottaa. En oikein pysty syömään mitään, ilman että tulee paha olo. Heehee, luontoäidin lohdutuspalkinto; kun kaikki menee päin persettä niin laihdut. Hmph. Olen ihan sekaisin. En saa untakaan kunnolla, ellen ole vetänyt kaljaa alas. En osaa keskittyä mihinkään.
Miksi elokuvissa ja tv-sarjoissa eroaminen näyttää niin paljon helpommalta??? Huijausta.

Tänään soitan äidille ja kerron. Iiik. Ja sitten pitäisi varmaan siskollekin rimpauttaa, että jos se saisi pakettiautoa lainaan jostain. Muuttoapuna toimii kaverit. (luojan kiitos mulla on heidät)
Joosekin lupasi auttaa, mikä lähinnä ottaa vaan päähän. En jaksa kun se on niin helvetin ymmärtäväinen kaiken suhteen,ja näyttää olevan varma että tämä on vain joku Hanselman väliaikainen päähänpistos, kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Todennäköisesti tulen katumaan tätä monta helvetin kertaa, mutta takaisin en tule. En ole valmis.

Huh. Parempaa viikonloppua teille muille.

Huh. On ollut kamala viikko, ei voi muuta sanoa. Olen ihan sekaisin koko ajan, en tiedä päivistä mitään, puhumattakaan mistään muusta. Tiistain ja eilisen rymysin baarissa, ja aamuyöt olen viettänyt laskuhumalassa itkeskellen. Aamulla suihkun kautta kouluun ja sama uudestaan. Nyt riittää sitten vähäksi aikaa.
Tänään menen katsomaan asuntoa joka on kaukana ja kallis. Kivaa. Äidille enkä siskolle en ole ilmottanut mitään tästä tilanteesta, ja jos vaan pystyn niin en myöskään ilmoita.. Mistä saan takuuvuokran? Sossusta? Millä minä elän??Mitä minä teen?? Onko tämä nyt pahin virhe ikinä??

Kaikki on siis sekaisin ja päin helvettiä, mutta kai täältä vielä noustaan.