Siis hei. Mitäs toi valkonen ongelmajäte nyt on,mitä taivaalta vihmoo? Lunta? Nyt? Miksi? Kuka? Miten? Vaikka olenkin kevyt masokisti,niin en ihan niin radikaalisti,että läksisin aamulenkille tarpomaan räntäsaateesen. Tyydyin siis katselemaan muumeja (tulee aamulla 7.55 kakkoselta) ja katselemaan ikkunan läpi räntäsadetta.

Viikonloppu savossa oli rauhallinen,joskin välillä tosiaan verenpainetta nostava. Sain ärmittyä suhteellisen massiivisen koulutyön melkein valmiiksi,minkä pitäisi helpottaa tämän kuun työtaakkaa. Ainakin toivottavasti. Muuta jännää ei sitten tapahtunutkaan. Tänään paluu arkeen,iltapäivällä tietokantojen ääreen tekemään never-ending-ryhmätyötä. Olen kurkkuani myöten täynnä meidän paskaa "team spiritiä". Tunnen oloni nalkuttavaksi äidiksi,kun koitan saada muitakin osallistumaan työhön. Ensin hienovaraisesti,että "hei kamuset,tässä tulee kohta kiire jos ei aloiteta..." Ja loppujen lopuksi viimeksi kun työstä keskusteltiin, niin; "Haistakaa jo vittu tän työn kanssa. Voin tehdä itsekin"

Ehkä tiimityö ei sovi minulle. Minusta tulee koodari, joka saa olla yksin pimeässä huoneessa 24/7 ja joku tunkee pizzaa oven alta kerran päivässä.  Näin loisteliaita ajatuksia maanantain kunniaksi. Hiphei.