Aargh. Tuun kohta hulluks. Elimistö käy aika rankasti nyt potkimaan vastaan, ei ilmeisesti tykkää stressitason korkeudesta. En saa unta,en syö kunnolla,juon kahvia ja poltan tupakkaa,maha on sekaisin koko ajan, kädet tärisee,väsyttää.. Mutta ei auta kun pakertaa. Alle viikko aikaa kahteen etätyöhön,toinen ei ole edes aluillaan,ja aivot on kieltäytynyt yhteistyöstä. Kevyt ahdistus. Äiti soittelee ja itkee,haukkuu isää ja sitä hutsua (no ihan aiheestakin) Isä taas ei ota mitään yhteyttä,koska ilmeisesti mekin olemme sen elämän pilanneet. Kuulemma hänellä on täysi oikeus pettää,koska meidän kaikkien takia hän ei ole saanut tehdä mitä haluaa.
Kyynel. Kuka tässä elämässä saisi tehdä aina niin kuin haluaa? Koko äijä on seonnut. Ei nää omassa käytöksessään mitään vikaa. En ymmärrä. En tajua.

Äiti toivoo,että menisin kotona käymään, koska hän tietää kyseisen hutsu-naapurin pelkäävän minua (olen äärimmäisen paha suustani kun suutun) ja ilmeisesti toivoo että kävisin muutenkin tylyttämässä sitä. Ja isää.
Ääh. Minä en tiedä. Oon niin...Vihainen. Loukkaantunut. Pettynyt. Tosin tuskin omat fiilikset on lähelläkään yhtä surkeat kuin äidillä. Toisaalta olen sitä mieltä,että en suostu tekemään tätä niin helpoksi isälle ja sille ämmälle,että antaisin vaan asian olla. Jos minulle äitipuoleksi haluaa, ei se niin helposti käy.

Väsyttää. Tänään koulun päättäjäiset. Alkoholi tuskin parantaa oloa,mutta.. äääh.

*Edit klo 12.00. AAAAAAAAAAAAAAAARGH!!!!! Asio oli merkinnyt minun uusintatenttini kesäkuulle,mutta nimeni oli silti huudettu tänään uusintatenttipäivässä! VITTU!!!! NYT HAJOAN!! MITÄ PASKAAAAAA???!!!