Ensimmäinen kouluviikko takana,flunssa alkaa hellittää,viikonloppu edessä,ja kuinka minä sen vietän? Äitini kanssa. Ei, en poikaystäväni, vaan äitini. Pienimuotoisen sodan jälkeen,minun piti nyt yksinkertaisesti vaan uskoa,että Joosen elämää hallitsevat tärkeämmät asiat kuin parisuhde. (Hänen vanhempansa,planeettojen asennot,kaverit,harrastukset) Joten koska Joose TAAS lähti viikonlopuksi pois, häntä tuuraamaan tuli äitini. Tosin tänään äiti viihdyttää sisartani 8 kilometrin päässä, mutta huomenna hän omistaa koko vitun päivän ja yön ilmeisesti minulle. KIVAA!? NO ON!

Saakeli. Joudun siis kiertämään huomenna jokaisen rättikaupan kuunnellen kun äitini itkee ja valittaa elämäänsä, ja katsellen miten hän valitsee samanlaisia vaatteita kuin mitä itse valitsisin, jos olisin n. 8 kiloa hoikempi. Ja todennäköisesti tähän piinapenkkiin kuuluu myös monen oluen ja siiderin lipitys, jonka jälkeen valitus alkaa muuttua itkuiseksi, ja sen jälkeen "I will survive"-henkiseksi tanssiksi yökerhossa.
Perhe on paras.Jee. En sittenkään olisi halunnut ehkä parantua tästä taudista. Koitin lohduttautua syömällä megasuperpussin sipsejä, ja suklaata. Ei auttanut, päinvastoin. Kohta voin vilkuttaa hyvästit 38 numeroisille vaatteilleni.

Ainiin. Päätin lopettaa e-pillerit. Syy; lääkärifobiani on kasvanut niihin mittoihin, etten pysty käsittelemään edes ajatusta gynekologista. Kyseisistä ammatinharjoittajista minulle ei ole YHTÄÄN hyvää kokemusta. Ensimmäinen ei suostunut kirjoittamaan minulle pillereitä, vaikka papa ja tutkimus oli jo tehty. Uhkasin soittaa äidilleni ja tehdä valituksen. (Olin tällöin 16-vuotias) Seuraava lääkäri kysyi tutkimuksen aikana, että miksi olen niin kireä, ja kun vastasin että siksi koska tekee kipeää, niin hän kommentoi että "Miten sinä pystyt muka harrastamaan edes seksiä, jos tämä tekee kipeää?" (HMMMM????Koska penis ei ole peltiä????) Viimeisin lääkäri jonka kanssa keskustelin ENNEN papan ottoa, totesi minulle kun harkitsin pilleireiden vaihtoa kondomeihin, että "Tulet heti raskaaksi". Kiva kiitos hei. Menen uusimaan pillerireseptini ehkä sadan vuoden päästä. En jaksa enää yhtään huonoa kokemusta.

Toivottavasti viikonlopusta ei tule niin ankea kuin odotan.