Tänään on sellainen päivä, että harkitsen vakavasti erakoksi alkamista ja johonkin metsään muuttamista. Ei olisi tyhmiä, hankalia, ja itsekkäitä ihmisiä vänisemässä siellä. Paras ystäväni olisi orava, jonka opettaisin pelaamaan pokeria kävyistä. Ampuisin ilmakolla kaikkia jotka tulevat alta sadan metrin läheisyyteen.

Että perkele vaan joo. En sitten tiedä, olenko vaan tosi sinisilmäinen, luottavainen, typerä ja niin päin pois, mutta nyt tuntuu että mua kohdellaan väärin. Tänään oli tarkoitus tehdä tiimityötä, ja hoitaa tuo suuri ja pelottava ohjelmoinnin etätyö alta pois. Olen saanut sen alkuun, mutta siinä on muutama bugi joka estää ohjelman toimimisen täydellisesti. Auliisti olen ystävälleni Neposelle jakanut koodia ja apua, jos hän voisi nyt tehdä sitten vastapalveluksen ja auttaa minua.

No ei tietenkään voi. Kun on kiire. Ei pysty, pitää nähdä poikakaveria. Mut hei kiitti vaan Hanselma avusta, tällä sun koodinpätkällä pääsenkin jo kurssin läpi! Okkemoi,klik,tuut,tuut...
EI TÄS HEI MITÄÄ! OLI ILO AUTTAA!!!

Saatananperkeleenhelvetti. Ja tämä ei ole eka kerta kun kyseinen paskapää jättää minut pulaan. Miksi, MIKSI minä olen niin typerä että en tajua ekasta kerrasta??! Miksi minä haluan aina auttaa muita, vaikka en saa koskaan mitään takaisin?? AAAAARGH! Aivot,sahanpurut,mitä ikinä siellä korvien välissä onkaan,niin herätkää!! Teitä käytetään härskisti hyväksi! Milloin minä opin??

Vielä tunti sitten olin sitä mieltä, että tietoa tulee jakaa,kavereita auttaa, ja plaaplaa. No nyt muutin mieleni. Olen hyvin,hyvin vittuuntunut kaikkiin kavereihini! Enkä todellakaan aio olla enää mukava ja auttaa muita.  Ehkä minä nyt viimeinkin opin tästä jotain; ajattele vain itseäsi, paskat muista.

Elämä ei indeed ole mikään reilu kerho.