Eilen oli hyvin,hyvin epämiellyttävä puhelinkeskustelu Joosen kanssa, joka sai minut kihisemään mustasukkaisuutta. (kihisin tosin hyvin hiljaa omassa mielessäni) Joosehan asustaa nyt vanhempiensa luona. Ja heidän naapurissa asuu Joosen entinen säätö/hoito, jota kutsun nyt vaikka Kataksi. Kata on suurinpiirtein yhtä älykäs kuin kivi (tämä ei ole turhaa panettelua,kyseinen ihminen on oikeasti idiootti), ja tarvitsee apua ilmeisesti joka vitun kodin askareeseen, syömisestä perseenpyyhintään. Ja koska Joosehan on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helvetin kiva ja mukava,niin tottakai Joose auttaa... Kuvan lisääminen word-tiedostoon oli tällä kertaa katalle aivan vitun ylivoimaista....
No eihän siinä mitään. Yleensä en mustia sukkia juurikaan omista,mutta tällä kertaa se vihreä mörkö päätti asettua olkapäälleni ja aloittaa jutustelun.

Tämä vihreä mörköseni supatteli korvaani koko ajan,että mitä Katassa on,mitä minussa ei.
Hän on...
-Pitkä
-Vaalea
-Heidi Klumikin olisi sille kropalle kateellinen
-Isorintainen
-Jatkanko listaa lisää ja kasvatan itseinhoani..

No,enivei. Itseähän olen persjalkainen peikonpoika, joten ei se ei minun mielestä ole ihmekkään,että koen joskus itseni hiukan epävarmaksi tuollaisen gasellin rinnalla. Säilytin kuitenkin mielenmalttini, enkä käynyt Jooselle purnaamaan.... Vaikka olisi kai pitänyt. Tänään nimittäin kuulin,että Kata olisi kovinkin innokas lämmittelemään välejään Joosen kanssa. Itsetunto,missä olet?!? Ei tää oo kivaa. Nyt meni mielenrauha. Eikä tässä nyt ole luottamuspulasta kyse, vaan ihan siitä että tuntuu pahalta tietää olevansa fyysisesti totaalisen altavastaaja, joten ei ole kivaa kun joku huippumalli koittaa lämmitellä minun poikaystävääni. Niinhän se menee,että kaikkea ei voi saada. Kata sai ulkonäön, ja minä sain aivot. Jokaiselle jotakin.

Mutta silti..