Tänään olen leijunut omasta erinomaisuudestani. Käväisin tekemässä tentin ja se meni niiiiiiiiiiiiiin hyvin, että voisin melkein jopa odottaa vitosta. Tai ainaskin nelosta. Myös markkinoinnista oli napsahtanut nelonen, joten olen pyörinyt ympäri asuntoa rinta rottingilla ja myhäillyt parhauttani. Sää ei vieläkään suosi, mutta silti jaksoin reippailla kaupungilla ja käydä alkossa (hain lahjapullon, en omaan käyttöön) ja käväisin kaupassa. Huumaantuneena äkillisestä pirtsakkuus-kohtauksesta tein myös ruokaa (spagettia ja tomaatti-jauheliha-sieni-kastiketta) ja siivosin. Joose tulee muutaman tunnin kuluttua, ja koitti kovasti houkutella minua paikalliseen "mega"tapahtumaan nimeltä Sataman yö, ja mahdollisesti ottamaan myös häppää hänen ja kavereittensa kanssa. Omaksi yllätyksekseni löysin kauan kadoksissa olleen selkärankani, ja päätin että otan korkeintaan muutaman oluen, jos sitäkään. Ei sitä nuorikaan aina jaksa.

Kotirintamaltakin kuului uutisia, ei tosin kovinkaan kivoja sellaisia... Äitini taitaa käyttää minua aika härskisti hyväkseen. Ensin hän ehdottomasti kielsi kertomasta Isälle, että oli täällä vierailulla. No, kun Isä sitten soitti ja kyseli minun kuulumisia, sanoin että olen Joosen kanssa,ja että eipä kuulu kummempaa.
Nyt sitten äiti oli kuitenkin meuhkannut suureen ääneen isukille, että hän oli jyväskylässä ja diipadaapaa.
Ja minä olen nyt valehtelija siis. Voi käsi minä vaan sanon. Että jaksaa aikuiset ihmiset. Hoh. Epäilen että tästä avioerosta on tulossa aikalailla ruma ja sotaisa. Vietän ensi viikon savossa, mutta sen jälkeen taidan vetäytyä Jyväskylään turvaan noin...hmmm... Kolmeksi vuodeksi...

Mutta muuten pössis on loistava! Hyvää torstaita!