Okei. En saa farkkuja enää niin sutjakasti jalkaan kun ennen kesää. Nyt. Aloitan. Sen. Perkeleen. Painonhallinan-vai-mitä-paskaa-onkaan. En suostu ostamaan farkkuja jotka on kokoa 40. Piste.
Viikonloppu sujui kosteissa ja hauskoissa merkeissä. Leikimme tyttöjen kanssa turisteja kartat kädessä ja kamerat kourassa. Tutut hiukan ihmetteli minut nähdessään, että mitä sekoilen kun olen täällä jo aika pitkään asunut, mutta hei,pitäähän sitä nyt olla hengessä mukana. Kaupunki oli täynnä porukkaa ja baareissa ahdisti. Päätimme mennä siis yöllä piknikille kirkkopuistoon teinien sekaan. Tuli suorastaan vaivaantunut olo, kun teinipojat kävi huutelemaan, että "Tulkaa tytöt hei meidän kans jutteleen...!" Ei tullut edes nuorekas olo, lähinnä nolo. Todettiin sitten, että nyt taitaa ikäero olla sen verran suuri, että voisi poliisejakin kiinnostaa liiankin kanssa.. Kotia rantauduttiin kuitenkin suhteellisen aikaisin, katsomaan Ice Agea...
(Joose oli todella iloinen kun kolme humalaista naista saapui kikatellen ja rymistellen kotiin...)
Aamulla käytiin pienessä kohmelossa kaupungilla, ja samalla Amarillossa syömässä. Ainoa miinuspiste tuli siitä, että taisin vilustuttaa itseni. Kurkkuun koskee ja luita kolottaa.

Mutta hei. Huomenna alkaa taas kerran se uusi elämä. Nyt on ruoka-festarit tältä kesältä ohi, ja koitan epätoivoisesti hikoilla kiloja taas alas. Eikä inspiraatio ole tullut sitten Anu Saagimilta (rumat ihmiset ärsyttävät.. Oo,Anu! Ammutaanko kaikki rumat sitten, vai karkotetaanko ne jonnekin saarelle? Mites kun itseäni ärsyttää tyhmät ihmiset? Saako niitä lyödä pesäpallomailalla?)  Ihmeellistä.  Mutta huomenna taas paluu arkeen, ankeampana kuin koskaan.. Hipetihurraa.