No niin. Paineilin kiukuspäissäni edellisen postauksen jälkeen kunnon hikilenkille ja vedin syväääääään ja piiiiitkääään henkeä. Mietiskelin buddhaa, jeesusta, Dr.Philiä, McGyveriä ja etsiskelin mielenrauhaa.
"En ole täynnä vihaa ja katkeruutta,en ole..En. Viha on negatiivista energiaa..Paha homma,paha,paha... Kosto ei ole hyväksi.. HAMMMMMM. Positiviisia ajatuksia...positiivisiaaaaaaaaaa!!"

Musta tulis loistava joogi-guru vai mikä hitto nyt sitten ikinä onkaan. Suurella vaivalla ja itsekurilla sain itseni hillittyä etten lähtenyt samantien kuristamaan Neposta/repimään sen päätä irti ja työntämään sitä vessanpönttöön/ muuta väkivaltaista toimintaa. Stressi pahasta, ja öööh...anteeksianto hyvästä..Sillee. Enivei, en tahdo heesata ja stressata asioista joille en voi (ENÄÄ) mitään. Jos tämän asenteen saisin muihinkin elämäni osa-alueisiin niin olisin mestari. Mutta mahdollisesti kaikkea en voi saada.

Teen taustatutkimuksia tälle äärimmäisen kurinalaiselle (hahaha!) laihdutukselleni. En omista vaakaa. Enkä mittanauhaa. Hehe, tästä tulee hiukan suurpiirteinen dieetti.. Ajattelin että jos saisin joka aamu itse valita painoni. "Tänään kyl tuntuu tosi kevyeltä...Joo,se on 59,5kg!" 
No mut ei vaan ihan tosissaan. Jotain tälle massalle on tehtävä. Mä en nimittäin ala jos joudun ostamaan uusia housuja, ei mulla ole varaa! Joudun pyytämään mutsin vanhoja raskauspöksyjä siinä vaiheessa. Päätin etten laita mitään painotavoitteita. Se menee mikä menee, missä ajassa menee.........Otan ihan rauhallisesti..Niinkuin aina kaikessa muussakin...

Kaikkimullehetinyt!