Eilen ylitin itseni ja väänsin yhden raportin loppuun ja palautin. Vain sen takia,että saatoin katsoa seuraavaa tehtävänantoa ja alkaa hakkaamaan päätäni näppäimistöön. Lakiteksti on hiukan liian kryptistä minulle.
"Pykälän kuudennen momentin mukaan vastaaja X pliiplääplöö..." Teksti on sellaista kärpäsenpaskan kokoista, ja ymmärrän yhdestä lauseesta ehkä kaksi sanaa. Loistavaa!
Eilen kävin lenkillä ja hermostuin rullaluistelijoihin. Siis niihin luistelijoihin jotka huitoo niillä perkeleen sauvoilla. Ei se koko jalkakäytävä teitä varten ole! Jouduin melkein syöksymään ojaan, etten olisi saanut sauvasta silmääni. Urheilu on vaarallinen laji, indeed. Suunnittelin ottavani pesäpallomailan seuraavalle lenkille mukaan ja huitoa sillä itselleni liikkumatilaa. Tai sitten alan kylvää hiekkaa jalkakäytäville.

Koitan listata epätoivoisesti kaiken, mitä Ilosaaressa voisinkaan tarvita, sen sijaan että perehtyisin siihen lakitekstiin. Eilen sain kuulla että entinen poikaystäväni tulee myös kyseiseen rokkiin uuden tyttöystävänsä kanssa. Sain Neiti Etsivä kerholtamme (aka Vanhapiikakerholta) mission selvittää minkälainen tyttö on kyseessä. Alhainen luontoni toivoo, että olisi pahus vieköön edes pulskempi kuin minä. Kyllä, olen lapsellinen. Mutta toivooko kukaan nyt tosissaan, että entinen poikakaveri löytäisi jonkun huippumallin omalle tilalle? No ei. (kai...?)

Päätin jäädä suoraan Ilosaaresta matkan varrelle, että Joose voisi tulla hakemaan minut heille. Tällä kertaa olen kaukaa viisas, enkä hiiskahdakkaan porukoille että tulen samalle paikkakunnalle. Menemme Joosen vanhempien luokse, kun he ovat nyt lomailemassa mökillään. Olen nyt kurkkuani myöten täynnä porukoitten avautumisia ja draamoja. Lomaa siitä,kiitos. En minäkään ihan kaikkea jaksa kuunnella. Ja liika tieto on yksinkertaisesti vain... Liikaa.

Muttamutta.. Jos syventyisin edes hetkeksi tuohon lain ihmeelliseen maailmaan, ennen kuin lähdemme Neposen kanssa etsimään Veetille synttärilahjaa. Sen jälkeen pitäisi treffata siskoa. Taisin buukata taas tapaamiset päällekkäin..
Ainiin! Kuulin eilen, että vanha rinnakkaisluokkalaiseni menee naimisiin! Ja minun rippilapseni saa vauvan! Olenko minä kehityksestä näin pahasti jäljessä?? Hyvä että osaan itsestäni huolta pitää, ja sitoutua edes yhteen ja samaan kahvikuppiin. Miten ne muut uskaltaa? Pitääkö minun sittenkin alkaa pläräämään kultaseppien kuvastoja ja huokailla Jooselle vihjaavasti?

Apua.