Osaan todellakin heittää viikonloput totaalisen hukkaan. Olo ei ole rentoutunut,en todellakaan ole ollut aikaansaava,enkä myöskään älykäs. Hermostuin eilen,kun Joosen suku (serkut) ja hänen kaverinsa valloittivat meidän asunnon ja ryyppäsivät ja remusivat. Ei siinä Hanselman päätökset "selvästä kaudesta" tai "kehonpuhdistuksesta" kauaa pitänyt. Kiukkuisena otin ainoan asuntomme alkoholituotetteen  kainaloon ja suuntasin omien kavereiden kanssa kännäämään. Kyseinen alkoholituote oli valkoviini. Joku blue pompano, whatever australiainen. Koska olen aiemmin tarjoilijana toimiessani lätrännyt viinien kanssa enemmänkin, ja valehdellut niiden elegantteudesta ja notkeudesta (niinkuin minä nyt itse niistä mitään tietäisin) niin päätin, että tässä iässä pitää jo opetella juomaan viiniä. Helskutti, olenhan jo sentään aikuinen. Ja valkkarissahan on paljon vähemmän kaloreita kuin kaljassa! Mahtavaa! Äärimmäisen sivistynyt makuaistini totesi kyseisestä viinistää seuraavaa; "Hyi saatana. Jätkät, tää maistuu ihan kiljulta!"

Jep. In vino veritas,indeed. Join poikien oluet. Plussaa; en lähtenyt baariin. Miinusta; perkele minun piti RAUHOITTAA tuota juomista! Nimeni on itsekurittomuus ja alkoholisti. Fuck. Tänään olen sitten ollutkin niin väsynyt, etten edes ole tehnyt perinteisiä katumusharjoituksia. Pyh. Tein omatekoista pizzaa (virhe) ja möllöttelin sohvalla. Otin kahden tunnin unoset. Kämppä näyttää kamalta poikien rellestyksen jäljiltä, ja jos mahdollista niin haisee vielä pahemmalta.  Koitan skarpata itseäni lenkille, vaikka tunnenkin itseni niin menetetyksi tapaukseksi, että tässä ei mitkään lenkit enää auta.

Erittäin masentavaa ja itsesäälin täytteistä sunnuntaita. Ensi viikonloppuna uudestaan,hehei!