Huomasin,että olenpa lipsunut ihan totaalisesti vanhoihin ei-toivottuihin elämäntapoihini. En käy lenkillä, en harrasta nyt edes hyötyliikuntaa,koska kesäkurssit ovat ihan lähellä!! Ainoa säälittävä liikuntamuoto on jumppapallolla päämäärätön pyörintä/hyörintä. Nukun tosi pitkiä päiväunia (just heräsin kahden tunnin nokosilta), syön mitä sattuu ja milloin sattuu. Eieieieieiei!!!! Ei taas tätä! Nyt on pakko tsempata, ja muistuttaa itselleen,että se lenkillä käynti on ihan mukavaa,kunhan vaan lähtee! Ja että voisi sitä vähemmälläkin ruokamäärällä pärjätä! Hyi minua. Nyt loppuu tollanen. Vaikka miten stressaisi,niin en halua ihan pullamössöläskiveteleys olla. Itsekuri,tänne! Ärsyttää. Laiska minäni supattelee koko ajan korvaan,että "anna mennä,olet ja muutaman viikon ajan elänyt kun sika pellossa,ei susta mihinkään ole,jatka vaan samaan malliin" HILJAAAAA! ...En ole skitsofreeninen. Otan itseäni niskasta kiinni. Menen tänään lenkille,kunhan ensin laitan kinkkukiusausta,syön, teen vähän etätyötä ja sitten lähden.

Tänäänkään ei tapahtunut juuri mitään merkittävää. En saanut mitään suurta oivallusta ruotsin suhteen, eikä muutakaan jännää tapahtunut. Pääkampuksella kahvi on pahaa. Siinäpä ne huikeimmat jutut onkin.
Sää on paska,mieliala suhteellisen pohjalukemissa, ja hommat hoitamatta. Näillä mennään.