Täällä ollaan taas. Keskellä korpea itikoiden syötävänä. Muuten olisi niin leppoisaa vaan möllötellä laiturilla ja lukea hömppää,MUTTA... Ensinnäkin; tekemättömät koulutyöni kummittelee ja pahasti. Sekään ei nyt lannistaisi niin paljon,MUTTA... Äitini tekee minut HULLUKSI!!! Puhumme nyt naisesta, joka ei osaa päättää juuri nyt yhtään mitään. Ja puhuu jatkuvasti. Taukoamatta. Koko ajan. Eilen olin valmis työntämään vaikka sammalta korviini, että ei tarvitsisi kuunnella sitä yhden ja saman toistoa. Isäsi on paska huoripukki.
Joo. Niin on. Mutta en silti jaksa kyseisestä asiasta jauhaa,ja viimeiseksi vielä äitini kanssa.
Koitan suhtautua seesteisesti nyt kaikkeen. Kom sii, kom saa. Mikä on vaikeaa kun joku pupattaa koko ajan korvan juuressa.

Tänään päätin että menen lapsuudenkotiini (öh,isän luo) yöksi Joosen kanssa. Isä on reissuhommissa, joten eipä tarvitse siitäkään huolehtia. En tiedä olenko sydämetön ja epäreilu kun en jaksa myötäelää kummankaan fiiliksiä. Juuri nyt ei oikeastaan edes kiinnosta. Jos haluan draamaa, voin järjestää sitä omassa parisuhteessani! Se ei tuota yleensä ongelmia, vaikkakin nyt on taas menossa rauhaisa vaihe sillä saralla.

Odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Äiti lähtee ystävänsä kanssa viikonlopuksi reissuun, ja minä saan vallata Joosen ja kavereidemme kanssa mökin. Viikonloppu.....TULE JO!