Täällä ollaan porukoitten luona, kirjoittelemassa maailman hitaimmalla nettiyhteydellä. (kerkeää käydä paskalla ja keittää kahvit kun tää lataa yhtä sivua) Hassua on ollut kun Jeesuksella konsanaan kun se ristillä roikkui. Kaikki, siis KAIKKI vanhat kaverit teki oharit kun suunniteltiin vuosisadan mega-jälleennäkemis-bileitä meidän mökille. Oh great!

"No en mä ku haluun olla Esa-Urpon kanssa sillai kaksistee sittenki ja syöttää toisillemme suklaamunia.."
"Joo emmä sittenkään ku lähden pokaa muijii tonne suurempii mestoihin..."
"No emmä ku sinne ei tuu KETÄÄN"

Mä en ole EI KUKAAN! Saakeli. Pitäkää tunkkinne perkele, on mulla kavereita muuallaki ku täällä kolmen hengen sisäsiittoisessa tuppukylässä. SEE YOU IN NEXT LIFE! Ei tartte soitella. Sitten totesin että vietän laatuaikaa perheeni kanssa ja sukuloin. Mummolassa kun käytiin niin mummi, tuo vanha huuhkaja oli oikein pirtsakka! "On se meidän Hanselma vaan läskistynyt viime näkemältä! Missäs se sinun mieheskään on?"

Hei mummi kulta, kiva nähdä sinuakin ja sinun ryppyjäsi! Ja mitä siihen minun mieheeni tulee,niin se on elämänsä naisen luona, siis äitinsä. Ei me katsos enää vietetä yhteistä aikaa! Rakas mieheni Joose osti oikein pääsiäiskukkasiakin. Siis ei minulle,äidilleen! Itsehän en ole muutaman vuoden seurustelun aikana saanut KERTAAKAAN kukkia. Mutta eipä tässä mummiseni muuta! Olen läski, ruma, tyhmä, oma mies ei suostu viettämään mun kanssa aikaa, kavereista nyt puhumattakaan, joten hipsin tästä nyt porukoitten luokse, vanhaan neitsytkammariini itkemään itseni uneen ja syömään suklaamunia. Hyvää pääsiäistä!

Huomenna pääsen onneksi kotiin.