Ennätin olla kaupungissa kymmenen minuuttia kun puhelin soi, ja kaverit pyytelivät kaljalle. Ihmeitäkin tapahtuu näköjään,sillä jäin kotiin. Tänään puhelin on soinut taukoamatta (no en liiottele!) ja kovasti on nyt illalle vientiä. Jostain syystä minua nyt vaan väsyttää, eikä oikein sosiaalinen kanssakäynti huvittaisi.
Suunnittelin tälle viikolle lähinnä erakoitumista, koulutöitä ja LENKKEILYÄ! Kyllä! Olen nyt katsellut tuota vatsamakkaraani ja todennut,että sitä pitäisi ulkoiluttaa. Ja reilusti. Joten olen nyt sinnikkäästi torjunut kaikki kutsut oluelle,lonkerolle,ulos syömään,ja kaikenlaisen muun hauskanpidon. Löysin selkärankani.
Vähäksi aikaa ainaskin..